Akateemikon alkumetrit

Kello 16.20: Istun Yliopiston Luentosali 5:ssa ja ihmettelen uusia naamoja. Tai en oikeastaan, saliin tultiin takaosasta ja opiskelijaprotokollan mukaan takarivistä alkoi salin täyttö. En pitänyt kiirettä.

Minua ei ole koskaan haitannut että "joudun" salin eteen. Mielelläni menenkin. Muutamasta syystä:

1. Kun istun edessä ei omille touhuille jää niin paljon tilaa. Keskittyminen.

2. Kommunikaatio luennoitsijan kanssa on helpompaa.

3. Minut huomataan. Tämän ääneenkirjoittaminen saa varmaan aikaan nokannyrpistyksiä, mutta kyllä karu tosiasia on se, että huomiosta on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä.

4. Kuulen ja näen paremmin. Lääketieteellisten tutkimusten valossa aistini ovat näissä olosuhteissa keskivertoisen hyvät, mutta professorin fonetiikkaa tai käsialaa ei ole tutkittu.

5. Hikipinkonaiset pakkaavat yleensä eturiviin.

..eli siis hyvä tässä on istua, istun toisella rivillä. Viehättäviä kauniimman sukupuolen edustajia on ihan lähellä.

Sali on yllättävän pieni, en käyttäisi nimeä auditorio, vaikka noin kymmenrivisenä penkit laskeutuvatkin kohti etuosaa ja havaintovälineitä. Piirtoheitin, putkitelkkari ja VHS-nauhuri siirrettävällä telineellä professorin pöydän vieressä.

Ne muistuttavat minua kolmekymmentävuotisesta kokemuksesta kun näin sellaisen ensimmäisen kerran. Syväsenvaaran ala-asteella, koin suurta kunnioitusta tuota suurenmoista havaintoteknologian huippua kohtaan.

En enää. Putket ja VHS:sät on kannettu keskivertotalouksissa roskiin jo aikaa sitten, niin minullakin.

En jäänyt nillittämään (hassu sana, minkä opin helsinkiläiskolleegoilta) audiovisuaalista reliikkiä. Uppouduin maistelemaan henkistä puolta.

Yliopiston ulkonäkö, sisääntuloaula, käytävät, arkkitehtuuri, kaikki henkii suurta arvokkuutta, mitä ihailen kovasti. Luentosali viisi ei sitten ollut samaa linjaa, olin vähän tyrmistynyt.

Itsetutkistelun paikka. Aika jolloin haaveilin yliopistourasta ja kävin joskus Lapin Yliopiston aulassa ja kirjastossa, kun asuin opiskeluaikoinani ihan vieressä. Kaikki ne mielikuvat olivat niin hienoja. Ehkä jopa tarunhohtoisia.

Mutta nyt. Istun ja tuijotan opettajanpöydän oranssia väriä ajatellen, että voisi tuo olla joku vähemmän räikeäkin. Huomaan, että kaikki pinnat on siistit, puhtaat ja kolhuttomat. Hyvin tehty ja käsitelty laadukkailla materiaaleilla.

Varmasti silloin kun tuo putkitelevisio ja VHS-soitin tilattiin taloon. Silloin molemmat maksoivat keskivertotyöläisen kuukauden käyttörahat.

Huoahdan, ehkä vuodet. Ehkä Nokia. Ehkä Helsinki. Ehkä IT-hype. Ehkä Osuuspankkikeskus. Ehkä Kuntien Eläkevakuutus. Ehkä ne ja monet muut kolossaaliset laitokset, missä olen tehnyt töitä muutaman vuoden ajan ovat repineet perspektiivini laajemmalle.

Ne ovat karsineet osan yliopiston akateemisesta hurmaavuudesta ja siten samalla minun akateemisesta neitseellisyydestäni. Huoh. Tämä ei saa minua haukkomaan henkeä.

Koulutussuunnittelija alkoi puheenvuoronsa..

Akateemikkoa höperehtimään

Nonniin, nyt tämä elämä heittelehtii kohti akateemista vapautta. Olen hakeutunut työttömäksiheittäytymiseni myötä Lapin Yliopistoon opiskelemaan Hallintotieteitä.

Nyt aloittelen siis tällä päivämäärällä ensimmäistä kurssiani yliopisto-opiskelijana. Tosin tämä on vain tämmöinen makupala, Perusteet -kurssi on 25 opintopistettä. Avoimessa yliopistossa käydään siis vain iltaisin, pääsääntöisesti.

Tänään alkaa muutaman luennon kokonaisuus ja istuttavaa taitaa olla ensimmäiselle päivälle 5 tuntia. Saas nähä miten illalla nukuttaa!

Halusin välttämättä jonkun järkevän, miellyttävän ja säännöllisen harrastuksen kun jäin työttömäksi. En tiedä onko tämä mitään niistä, mutta jos kurssit suoritan, niin onhan se eteenpäin.

Yliopistonaisista ei sitten varmaan tarvitse mainita mitään tässä asiayhetydessä? ..nimittäin jakku/virkapukunaiset on aina olleet heikkoutta aiheuttava tekijä. Saas nähdä miltä näyttää keskivertohallintotieteilijänainen. Jännää.

Ally Mc. Bealin seuraamisella ei sitten ole osaa eikä arpaa tähän yliopistoperioidiin, hain sinne ennenkuin aloin seurata Allyn DVD -sarjaa. Ja enhän minä ole oikeustieteelliseen menossa!

Olisin lähtenyt lukemaan Politiikkatieteitä jos niitä olisi ollut tarjolla Avoimessa. Lapin Yliopisto kyllä tarjoaa moista, muttei avoimena. Varsinaiseksi opiskelijaksi en ole ainakaan vielä ajatellut alkaa.

Hallintotieteet sivuaa aika vahvasti politiikkaa ja ylipäätään yhteiskuntaa, mikä sinänsä on mukava suunta!

Aamulla partaa ajaessani mietin mitä tulee opiskelijasta kun se valmistuu hallintotieteellisestä tiedekunnasta? Päättelin että hallitsija, olkoon siis niin. Alan sellaiseksi! :-)

Raamattuja pornolehdiksi

Törkeyttä kertasen kaikkiaan! Mietin kokonaisuutta itse jonkinverran Raamattuja, Uusia Testamentteja sekä muuta hengellistä kirjallisuutta omaavana. On pöyristyttävää ajatella, että lähtisin kantamaan Pyhiä kirjojaan jonnekin vaihtopöydälle mistä ne viedään paperinkeräykseen. Tilalle saisi läjän pornoa. Seksuaalisuus ja seksi kiinnostanee kaikkia ja käsittääksen koko tempauksen järjestäneet Vapaa-ajattelijat käsittävät että uskonnot ovat seksuaalikielteisiä.

Minusta tuntuu, että mitä vanhoillisempi puulaaki on kyseessä sitä enemmän seksi on todellista heidän elämässään. En ite oikein näe järkevänä vastakkainasettelua Raamattu versus porno. Onhan Raamatussakin eroottinen kokoelma miehen ja naisen (näin vanhoollisesti) välisestä seksistä, ja monessa kohden seksi on osa Raamatun ihmisten elämää. Vapaa-ajattelijoiden luulo uskovien seksinvastaisuudesta on minusta syvästi hakoteillä.

Seksi kuuluu avioliittoon. Se on Raamatun selkeä sanoma ja tälläkin on vahva ihmisiä suojeleva taustansa. Olen hoitanut mielisairaalassa joitain enemmän tai vähemmän seksin traumauttamia ihmisiä ja puhun nyt tapauksista, jotka ovat itse vapaaehtoisesti halunneet ajaa asiansa siihen jamaan missä olivat solmussaan, ei siis raiskauksen uhreja. Olen vahvasti vakuuttunut ja taipuvainen ajattelemaan Raamatun opettaman seksuaalisen hillitsevyyden olevan ihmisen psyykkeelle turvallista ja vahvistavaa.

En usko että kukaan terve ihminen on seksuaalikielteinen, eikä minusta uskontokaan sitä ole jos se kehottaa ajattelemaan ennen kuin riisuu ja kehoittaa valitsemaan turvallisen ja henkisesti terveen tulevaisuuden.

Xbox360 ja Alan Wake

Alan Weikkailemaan kun Remedyltä tulee ulos uutukaisensa ensi perjantaina 14.05.2010. Ensimmäisen kerran ennakkotilasin jotain ja kun ennakkotilaa, niin yleensä hintakin on sen mukainen, että uutta pukkaa. Tämä tuleva Alan Wake on pelihistoriani kallein investointi. Ikinä aiemmi n en ole maksanut yli 50€ yksittäisestä pelistä ja jos tämän pelin syyksi laittaa vielä konsolin hankinnan, niin hinta nousee jo hurjaksi.

Päädyin sitten tilaamaan Mictosoft Xbox 360 Super Elite Limited Editionin lähinnä kustannustehokkaista syistä; (Nyt seuraa typeriä perusteluja sille miksi ostos oli 'järkevä':) Tämä on Xboksien uusin malli, missä on suurin kovalevy, en tiedä onko siinä mitään muuta edistyksellistä. Tässä paketissa tulee toinenkin ohjain mukana ja Call of Duty - Modern Warfare 2 -peli, mikä on valittu vuoden peliksi usealla rintamalla. Eli kaiken kaikkiaan tämän voi kuvitella jotenkin olevan edullisempi, kuin 240€ maksava normi-Elite.

..ihmisen mielikuvitus on rajaton, kun se perustelee ittelle mustaa valkoiseksi. :-) Mutta siis, alkuviikosta konsoli kotiin ja Helatorstai, mikä on vapaapäivä, lämmittelen pädin ja konsolin toimintakuntoon. Perjantaina hätäinen 8 tuntia töissä ja sitten viikonloppu Alan Waken kanssa Bright Wallsiin. Sounds like a plan!!

Kuvia tuosta uutukaisesta:


Kummaa, miten edelleenkin ollaan kaukana fotorealistisuudesta videopeleissä?! Luulisi että tänä pänä jo saataisiin aikaan valokuvantarkkaa videopeliä, mutta ei. Tämä Wake edustanee tämän päivän teknikkaa, mutta kyllä minun silmä erotti muovin maun ihan tuntuvasti. Varmaan pelikokemuksena se tulee olemaan hieno, mutta screenshotit on kaukana valokuvista.

Enää viisi yötä!!

Pleikkari 2:llekkiin hyviä pelejä

Eilen ostin Motor Strom Arctic Edge -pelin PS2:lle ja onhan tuo hyvä. Kiva ajaa monenmoisilla kulkuneuvoilla pitkin hurjia vuorenrinteitä ja kanjoneita ympärillä jäisiä maisemia. Mukana on moottorikelkkoja, lumikissoja, mönkilöitä, motocrosspyöriä, rekka-autoja sekä eriaisia henkilöautoja ja vaikka sun mitä!! [Tässä kuvia tuosta pelistä.] Pääsin vasta alkuun, mutta tuo tuntuu lupaavan paljon kivaa lähitulsvaisuudessa. Pelailemisiin!

Model Expoon!!

Huomenna mennään Model-EXPO:on, Model-EXPO:on.. Siispä jo jokavuotiseksi perinteeksi muodostuneet pikkutavaroiden näyttely ja myyntitapahtuma on käsillä! Jippii! Radio-ohjattavat lentohäropäkkeet on tietysti se juttu miksi sinne hingun.

Kevät kohisee

Järjettömän nopeaa on tämä kevät painanut päälle ainakin täällä eteläisessä periferiassa! Muutama päivä ja meri suli. Joudun seuraamaan tilannetta teputtaessani Hakaniemen rantaa töihin ja takaisin. Tai, liekö tuo merta varsinaisesti, kuravelliltä tuo vesi näyttää, joten oletan sen olevan merenlahti tai joku sivujoensuisto.. Niin kyllähän tuohon Hanasaareen aika isot laivat seilaavat hiililasteissaan, joten täytyy Hakaniemen torin lähellä lilluvan lieteuran olla osa merta. Joelta se enemmän näyttää. Tiijä näistä.

Varmaan tuon kevään kohinan kuulisi paremmin jos ei olisi niin järjetön liikenne ympärillä. Ja viihdykkeeksi työmatkajolokouttelulleni olen painanut napit korviini, mistä kuuluu rytmimusiikkia. Rytmimusiikilla on positiivinen vaikutus askeltiheyteen ja mieleen. Yllättävän paljon hauskemmin jutaan tuon vajaat 1/5 peninkulmaa kotoa konttorille. Muttas, näin. En siis kuule liikennettä kun rytmimusiikki on kovempana, enkä täten kuule kevään kohinaa liikenteenkään alta. Mikä on ikävyyttä.

Eteläisessä Periferiassa siis kaikki menee taas vauhdilla jonnekkinpäin, mikä ei ole huonokaan asia. Paitsi että kokoajan on sellainen fiilis, että perässä roikutaan. Kai sekin on hyvä asia. Muutosta aiheutuneen kaaoksen hallinta alkaa olla pikkuhiljaa kääntymässä viihdyttävään suuntaan, mutta asuntoni ei edelleenkään ole salonkikelpoinen ja pahvilaatikot ovat vieläkin osa sisustustani. Valitettavimmin.

Silmälasipäivitys

Kävi sitten niin, että sain vihdoin ja viimein (odotettu jo jokunen vuosi) käytyä tarkistuttamassa silmieni anatomian ja fysiologian. Lääkäri tuumasi kaiken olevan suht'koht'kohilaan, jos ei oteta huomioon molemmissa silmissä olevaa +3.?? ja -2.?? huononäköisyyttä. Sanonevat moista hajataitoksi. Minä kun olen koulutusta vaille valmis silmälääketieteen maisteri osaan sanoa vain että onpas siinä huononnäköinen mies.

Ei sinäsä, onneksi joku on koulutuksensa loppuun käynyt, joten tohtorismies osasi kertoa hieman suomen kieltä murtaen ja intonaatio vinossa, että ei minulla mitään ongelmaa ole, kun laseilla saadaan korjattua asia, siispä voin olla hyvilläni ja todeta etteipä mennyt sekään satasen korvaus vartin keskustelutuokiosta hukkaan.

Uusi resähti (resepti -suom.huom.) kourassa marssin pleksimarkettiin. Aikani keekoiltuani peilin edessä, mikä ei minulle ole mitenkään luonnostaankaan vastnmielistä sain raavituksi kasaan muutaman kappaleen miellyttäviä silmävaatteita.

(Silmävaate = Viittaa nykymuotitermiin 'eye' 'wear', suora käännös englannista on 'silmä' 'vaate'. Teinitytöt, jo parin vuoden vanhahtava termi niille lienee 'pissis' pukevat täällä pääkapunkiseudeulla pöljän näköisiä silmälasin pokia päähän ilman linssejä ja ovat kai lajitovereidensa silmissä viileen tyylikkäitä.)

Hain aikuismaisen tyylikästä linjaa valinnoissani. Olen ikäistäni nuoremman näköinen joten uskottavuusnäkökulma oli vahvasti mielessäni kun testailin laseja. Tässä työssä olisi etua jos antaisin jämäkän ja selkeän kuvan itsestäni, luonteeni ja analyyttisuuteni tuntien en ole ehkä ykisoikoisin ihminen tällä pallolla.

Alivaltiosihteeri esikuvanani päädyin ajatukseen, että yhdet mustat paksureunaiset ja toiset sellaiset Kekkosmaiset missä on vahva, tumma yläreuna ja kevyemmät alaosat. Niin, kahdet siksi koska Specsavers -ketju lupaa toset samalla hinnalla. Joo, antoivatkin, mutta kaikkine lisämyynteineen sain maksaa näistä 'kaupanpäällisistäkin' 100;- (puristetut linssit ja naarmusuojattu pinta). Joka tapauksessa olin tyytyväinen valintoihini ja odotan parin viikon päästä soittoa lasimarketista. Varmasti päivittelen sitten narsistisessa hurmiossani tännekkin uusia kuvia minusta ja laseistani.

jk. FCUK -merkkisiä kehyksiä en päähäni laita.

Makkaraputki kiukaalla!

Nonniin.. Sauna tuli saunottua ja Makkaraputki testattua. En osannut ekalla kerralla. Liian vähän aikaa paistoin. Toinen makkara sitten jumi putkeen. Vaatii opettelua ja totuttelua ja ehkä rasvaisempaa makkaraa. Nyt oli jotain B-luokan gillipätkää. "Niin tasalaatusta, että! Ei kökön kökköä!!" (Matti Näsä)

Tuo putki on kyllä vänkä keksintö ja uskon että sillä saa huvin aikaan herkullisen saunamakkaran, mutta vaatii kosolti totuttelua ja taitojen karttumista jotta putkesta tulee hyötykampe. Tuo kivipanssari paistaa kyllä todella mehevästi koko grillipätkän, eikä vain pinnasta. Koko makkara oli kuumaa purtavaa. Kuumaa, mutta mehevää!

Chili on polttavan tuntoista

Söinpäs alkuviikosta lounaaksi sellaisen burgerin että sukat pois! Mainostivat sitä kaupungin tulisimpana, ajattelin ihan innokkuuttani kokeilla vaikka en ole mitään polttavan ruuan ystävä. Pidän vahvan täyteläisestä poltosta, en sellaisesta, mikä kuorii kielestä nahan ja polttaa kitalaen vesirakkuloille. Hyvä ruoka on oikein maustettu silloin kun suuhun jää sopiva löyly kytemään, siis sellainen vahva mutta pitää pystyä hengittämään ja puhumaan. Noh, kumpikaan speksi ei täyttynyt tämä HOT N' SPICY BURGER K-18-nimisen purilaisen kohdalla. Suu oli tunnoton ja palo oli niin raju, että tyydyin tuskaisan artioinnin jälkeen hiljaa imeskelemään vettä seuraavan puolen tunnin ajan. Onneksi pöydässä oli lasillinen ananasmehua, joka (kait) helpotti aavistuksen tuskaa, mutta puolitoistalitrainen jäävesikannu oli sen lounaan paras tuki ja turva.

Minulle kerrottiin kyseisen hampurilaisaterian esitteessä, että tuote sisältää pepperonisiivuja (mitkä sinänsä saa miehen kyyneliin) ja jolokiajuustokastiketta. Tuo termi Jolokia sai minut mietteliääksi, se on se vuosi sitte löydetty maailman tulisin chililajike. Tiesin siis mitä on tulossa, ainakin teoriassa. Aiemmin en ollut Jolokiaa syönyt. Ensi puraisut olivat jo sellaisia, että tuska alkoi tasaisesti ja heti. Halusin syödä kokonaan purgerini, mutta lisukkeena tarjottavat ranskalaiset perunat eivät tehneet enää kauppaansa. Suu oli niin hellä, että rosoiset ja suolaiset tikkupotut raapivat makuhermojani aivan uudella tavalla. Ja niiden kanssa tarjoiltava ketsuppi oli napalmia liekkeihin. En sosittele etikkapohjaista syötävää chilien kanssa!

Miksi ylipäätään urheilla syömisellä? ..niin se on tyhmää. Mutta turvallista tyhmyyttä. Siinä ei vahingoiteta ketään, ei edes itseään koska capasiini (taimitenseoikeinsuomenkielisestikierjoitetaankaan) on turvallinen ja terveysvaikutteinen aine, mikä huijaa vain tuntoaistia. Siis tuskahan siitä tulee. En tiijä oliko paljon puhuttu endorfiinibuusti syypää siihen, että minulla oli melkoisen hyvä olo koko iltapäivän. Siis ihan positiivinen kokemus kuitenkin!

..ai, niin ja sitten aterian saniteettihuollosta voin sen verran paljastaa, että hieman pirteä tunne oli alakropan limakalvoilla (vähän samanlainen kuin mentholi aiheuttaa suussa tai jäägeeli iholla), mutta ei sitä voi edes tuskaksi sanoa. :-)