Järjettömän nopeaa on tämä kevät painanut päälle ainakin täällä eteläisessä periferiassa! Muutama päivä ja meri suli. Joudun seuraamaan tilannetta teputtaessani Hakaniemen rantaa töihin ja takaisin. Tai, liekö tuo merta varsinaisesti, kuravelliltä tuo vesi näyttää, joten oletan sen olevan merenlahti tai joku sivujoensuisto.. Niin kyllähän tuohon Hanasaareen aika isot laivat seilaavat hiililasteissaan, joten täytyy Hakaniemen torin lähellä lilluvan lieteuran olla osa merta. Joelta se enemmän näyttää. Tiijä näistä.
Varmaan tuon kevään kohinan kuulisi paremmin jos ei olisi niin järjetön liikenne ympärillä. Ja viihdykkeeksi työmatkajolokouttelulleni olen painanut napit korviini, mistä kuuluu rytmimusiikkia. Rytmimusiikilla on positiivinen vaikutus askeltiheyteen ja mieleen. Yllättävän paljon hauskemmin jutaan tuon vajaat 1/5 peninkulmaa kotoa konttorille. Muttas, näin. En siis kuule liikennettä kun rytmimusiikki on kovempana, enkä täten kuule kevään kohinaa liikenteenkään alta. Mikä on ikävyyttä.
Eteläisessä Periferiassa siis kaikki menee taas vauhdilla jonnekkinpäin, mikä ei ole huonokaan asia. Paitsi että kokoajan on sellainen fiilis, että perässä roikutaan. Kai sekin on hyvä asia. Muutosta aiheutuneen kaaoksen hallinta alkaa olla pikkuhiljaa kääntymässä viihdyttävään suuntaan, mutta asuntoni ei edelleenkään ole salonkikelpoinen ja pahvilaatikot ovat vieläkin osa sisustustani. Valitettavimmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti