Siivouksen auvoisuus

Aikasellaisen tuskaisaa on tämmöiselle keskivertohamsterille heittää mitään vähäkään toimivaa, muistorikasta, muuteen vain kivaa, joskus ostettua, joltakin saatua, ilmaisesta mutta merkittävänä pitämän lehden vuosilahja DVD:tä (MikroBitti), vanhoja ilmaisia linux-versioiden asennus-CD:tä, itsepoltettuja CD-levyjä tai ylipääätään mitään muutakaan tavaraa. Vaikeimpia ovat 'onhan tämä hyödyllinen kampe, mutta en ole käyttänyt tätä vuosiin enkä tule käyttämäänkään' -tyylinen irtaimisto.

Makuuhuoneeni pienentyi muutossa enkä ole ihan kiusallakaan laittanut kaappeihin paljon mitään, ihan siksi että tänä päivänä minulla on alkamassa suuri tyhjennys. Tänä päivänä kannan ehkä kaksi pussillista tavaraa roskiin, joista toisessa lienee vanhoja lehtiä ja toisessa varmaan itsepoltettuja CD-levyjä Huoh!! ..eli en suhtaudu kovinkaan toiveikkaana lähitulevaisuuteeni tämän osalta. Niin ei huoneeni täynnä ole, se on reilusti puolillaan. Kattoon on vielä toista metriä matkaa!!

Aloittelin jo tuossa hetki sitten ja ison pähkäilyn jälkeen heitin roskapussiin jääpalamuottipullon, innostavan ja mielenkiintoisen tuotteen, minkä olin ostanut Rovaniemeltä vajaa kymenen vuotta sitten, harmillisen epäkäytännöinen se kuitenkin oli. Jääpäalapussit (kertakäyttöiset) osoittautuivat paremmiksi ja ukavammiksi. (Jep, tiedän vihreät ihmiset, tuohoan maapallon tällä valinnallani!)

BLOGEISTA

Olen yllättynyt googlattuani joitani blogisivujen suosituimpia blogeja. Olisin kuvitellut tämmöisellä konservatiivisen lähetyvän keski-iän kokemuksella ja ajatusmaailmalla, että luetuimpia olisivat bloggaajat joilla on jotain särmikästä poliittita sanottavaa, mutta ei! Hämennys valtasi mielen, kun erään listan mukaan suosituin nettipäiväkirjailija on joku reilu 2-kymppinen nainen joka kirjoittaa juttuja pukeutumisesta!! :-O Kummallista!! Kuinka suurinta osaa blogien lukioista voikaan kiinnostaa pukeutuminen? Vilkuilin kyseisen kuningaskirjailijan hengentuotantoa ja siellähän oli laadukkaita kuvia sinänsä nätistä parikymppisistä naisista, mutta osissa kuvista heidän pukineensa olivat hieman kummallisia.

Ehkä on suosiolla todettava että mie en ymmärrä tai sitten muut ei ymmärrä. Aiahan sitä kallistuu ajattelemaan, että muut ei ymmärrä. Ja hyvä niin. Molemminpuolinen ymmärtämättömyys ja omat vuodet mittarissa tuovat mukanaan vapauttavan tunteen aikuisuudesta ja sen kautta tietoisuuden siitä, että minun ei tarvitsekkaan yrittää ymmärtää ja siten päivästä toiseen pakottaa itseni pukeutumis-blogeja selailemaan ollakseni jonkun isonhkon ryhmän silmissä jotan (..muuta mitä en ole). Ei!! Mie saan olla iloinen siitä että mie olen mie!

Muotitiedotonta viikonlopunjatkoa jokaiselle kalkkeutuvalle satunnaissuursiivoojalle!